Ensitapaamisemme
Tapasimme tuttavapariskunnan avulla paikallisessa ravintolassa. En edes tarkalleen muista ensireaktiotani, mutta sen muistan, että suunnaton pokailu hänen suunnaltaan alkoi heti. Lipevä, flirttaava hymy ja luja käden puristus.
Olen elämäni aikana törmännyt aiemminkin säälittäviin pokauksiin, joten en kiinnittänyt häneen ensimmäisten tuntien aikana sen kummempaa huomiota. Tuttavani kertoi mieheni olevan naimisissa, kahden lapsen isä, joka oli työkomennuksella kaupungissamme. Heti hänellä oli tarve korjata että he ovat eronneet, mutta virallisia eropapereita ei oltu viety vielä. Jotenkin minulle tuli vastenmielinen olo tuosta tiedosta + hänen käyttäytymisestään, mutta ajattelin että mitäpä minä olen kenenkään elämää tuomitsemaan.
Ilta jatkoi illanvieton merkeissä, ja tämä herrasmies teki kyllä kaikkensa että sai minun huomion itseensä. Ainoastaan siinä vaiheessa kun piti drinkit maksaa, vaati hän minun maksamaan omani. Tätä versiota herrasmiesmäisyydestä en ollut aiemmin päässyt kokemaan 🙂 , mutta maksoin juomani mitään sen suuremmin kommentoimatta.
Illan loputtua hän pyysi numeroani ja halusi tavata minut seuraavan kerran kaupunkiin tullessaan. Kertoessaan tarkemman ajankohdan sanoin etten ollut tuona kuukautena paikkakunnalla, joten tapaamisemme jäisi tähän iltaan.
Hänelle tuli jo siinä vaiheessa hätä, alkoi selittelemään aikataulun muuttamisesta niin että pääsisimme näkemään toisemme. Jostakin ihmeen syystä annoin hänelle numeroni, ja kävellessämme taksiasemaa kohti hän pyysi minut hotellihuoneeseensa juttelemaan hetkeksi. Kieltäydyin, ja sanoin etten harrasta moista naimisisssa olevien miesten kanssa, mutta hän vakuutti ettei hänellä ollut sen suurempia takaa-ajatuksia. Hän oli seuraavana päivänä lähdössä pois kaupungista, joten tuo aamuyö oli ns.viimeinen mahdollisuus tapaamiseen.
En muista tarkkaan mitä huoneessa puhuimme, mutta sen muistan että hän pyysi minua jäämään sinne yöksi. Kieltäydyin, ja sanoin lähteväni kotiin. Taksiasemalla hän pyysi saada suudella minua, mutta sanoin etten edelleenkään vehtaa naimisissa olevien miesten kanssa ja hyppäsin taksiin.
Sain seuraavana päivänä puhelun häneltä mihin en kuitenkaan vastannut. Jokin pisti vastaan, en tiedä mikä? Ehkä se, ettei hänessä ollut mitään niitä piirteitä mihin olin aiemmissa suhteissani miehissä ihastunut?
Soittoyrityksen jälkeen tuli sitten tekstiviesti, missä toivottiin että hän saa aikataulunsa järjestettyä niin, että tapaisimme kolmen kuukauden kuluttua. Sitä seuraavana päivänä alkoi sitten tolkuton tekstiviestipommitus – miettii minua päivin öin, ei saa edes töitä tehtyä yms. mitä narsisti tuossa tilanteessa uhrin hurmataakseen tekee.
Totta kai tuollainen huomio vie kenet tahansa hurmioon. Ajattelin, että tässä se nyt on; Unelmien Prinssini. Vaikka ensivaikutelmani hänestä ei ollut mikään ”sukat pyörii jalassa”, niin silti retkahdin täysillä.
Rakkaudennälkäisenä lähdin viestittelyyn mukaan ja päivät pitkät kirjoittelimme ajatuksiamme. Hän kertoi tulleensa petetyksi avioliitossaan, ja sen vuoksi inhoaa ex-vaimoaan. Mutta samaan viestiin mahdutti myös tarinan omasta suhteestaan työkaveriinsa, josta oli jäänyt oikein kunnolla kiinni exälleen.
Eikä hän suhteessa ollessaan katsele muiden naisten perään, vaan on yhden naisen mies. (Niin, saahan sitä kirjoitella itsestään vaikka minkämoisia satutarinoita, mutta totuus paljastuu aina, ennemmin tai myöhemmin)
Pari viikkoa tapaamisemme jälkeen sain yksi aamu puhelinsoiton kukkakuriirilta, joka sanoi tuovansa minulle kukkalähetyksen. Kimppu oli (tietenkin!) sydämen muotoinen, ja kortissa luki; Rakastan Sinua (+minun nimi). EI allekirjoitusta, ainoastaan tuo lause.
Olin sanaton. Onko minulle OIKEASTI käynyt näin hyvä tuuri, että tuollainen mies osuu kohdalle?
Mutta näinhän se narsisti kutoo verkkoaan uhrin ympärille, harmi etten tajunnut sitä vielä tuossa vaiheessa.
Seuraavassa tekstissä kerron miten tuo aikataulumuutoksia vaatinut tapaamisemme sujui ja mitä hän sitä ennen halusi kertoa itsestään.
Avainsanat: Luottamus, pettäminen
